VR Pääkonttorin turvallisuusyksikkö on viime aikoina alkanut kaivaa talon sisältä mahdollisia tietovuotajia, joskin laihoin lopputuloksin. Turvallisuusyksikön kuulusteluissa on käynyt koko joukko ihmisiä, jotka eivät liity mitenkään VRLeaksin toimintaan.
VRLeaks on aidosti pahoillaan niin sanottujen sijaiskärsijöiden vuoksi, jotka ovat kaiketi olleet ihmeessään kuulusteluihin jouduttuaan.
VR:n turvallisuusyksikön toiminnassa on kolme merkittävää ongelmaa, jotka heidän kannattaisi ottaa huomioon:
1) liikesalaisuuksiin liittyviä dokumentteja ei ole vuodettu ulos
2) henkilökuntaan kuuluva tuskin tekee mitään VRLeaksiin liittyvää työpaikallaan, työkoneellaan, työpuhelimellaan, saati että hän lähettäisi VRLeaksiin sähköpostia vr.fi-päätteisestä domainista
3) jokainen VRLeaksiin tullut dokumentti on tarkistettu vähintään kahdesta lähteestä ja ne ovat tulleet yhtiön eri yksiköistä eri puolilta Suomea
3,5) VR:n tietoliikenneasioita seurataan tällä hetkellä äärimmäisen tarkasti niin talon sisäisesti kuin julkisestikin; mikäli VR käyttää Suomessa ensimmäistä kertaa ”Lex Nokiaa”, herättää se valtavan määrän kysymyksiä yhtiön avoimuudesta ja valvontapolitiikasta.
VRLeaksin saamien tietojen mukaan VR Pääkonttorin turvallisuusyksikkö on lisäksi etsinyt VRLeaksiin liittyviä papereita VR Pääkonttorista. Mikäli turvallisuusyksikkö on näitä dokumentteja vailla, niiden hankinta onnistuu helposti VRLeaksista: klikkaamalla hiiren oikeaa nappia kunkin tarvittavan dokumentin päällä ja valitsemalla ”Tallenna kohde levylle…”. Näin hävöksissä ollut paperi päätyy takaisin Vilhonkadulle ja vuoto-ongelma on siten ratkaistu.
VRLeaks 
Näin VR:n ulkopuolisena ihmettelen kovasti tuollaisen turvallisuusyksikön toimintaa. Ovatkohan tuollaiset kuulustelut ja työntekijöiden vakoileminen edes laillista? Muista valtionyhtiöistä tiedetään ainakin Soneran harjoittaneen vastaavaa Relanderin kaudella. Se ainakin on varmaa, että työilmapiiriä ei kyräily paranna. Ja mitä oikeita liikesalaisuuksia valtionyhtiöillä voi olla kun ei ole kilpailijoita? Todennäköisempää on että liikesalaisuutta käytetään sumuverhona kaikenlaisen muun epämääräisen toiminnan peittelemiseen.
Näin VR:n ja VrLeaksin ulkopuolisena ihmettelen vähän myös VrLeaksin toimintaa. Uskottavuutanne ja ’vakavastiotettavuuttanne’ syö aika paljon tilastomässäilyt sekä se, miten esim. tässä viestissä ilkutte VR:lle tyyliin ’turha yrittää löytää vuotajaa’. Tämän viestin kaksi ensimmäistä kappaletta olisi riittänyt.
Hyvä että tämäkin tuodaan esiin. Itse jouduin VR:n turvallisuusyksikön epäilyjen kohteeksi: olin aivan ällistynyt – ei minulla näistä vuodetuista dokumenteista ole edes tietoa ollut. Toiminta oli mielestäni erittäin epäammattimaista. VR leaksille en tietenkään ole tästä vihainen – kiitos kuitenkin pahoitteluista! – jatkakaa vaan samaan malliin. Kiteytyksenä voi sanoa, että jos työpaikalla on paljon epäkohtia, siitä tulee huono kierre: kun syihin ei puututa, työntekijöiden uhkailusta kehittyy uusi epäkohta. VR:llä on suuria ongelmia, eivätkä ne tällä menolla kyllä vähene…
Kuulostaa hieman oudolta, että VR:n turvallisuusyksikkö alkaa kuulustelemaan henkilökuntaa. Siihen ei turvallisuusyksiköllä ole minkäänlaisia valtuuksia eikä kenenkään pidä sellaiseen suostua. Ei ihme, että henkilökunnan piirissä turvallisuusjohtaja Poutiaista pidetään lähinnä vitsinä ja naurun aiheena. Nyt hän ilmeisesti kuvittelee olevansa joku Stasin kenraali.
Samalla tässä voi onnitella VR:n johtoa matkailutoimittajien killan epäpalkinnon johdosta. Kunniakkaan epäpalkinnon perusteluissa mainitaan mm. tälläkin foorumilla esilla ollut johdon bonusohjelma. Seuraavassa killan epäpalkinnon perusteluja:
”VR Group on viime vuosien toiminnallaan onnistunut tuhoamaan entisen hyvän maineensa ja menettämään niin asiakkaiden kuin omiensa luottamuksen.
Junien jatkuva myöhästely, vuorojen perumiset, ”yllätyksenä” tullut konduktööripula, kalusto-ongelmat, ylimielinen ja surkea kriisiviestintä sekä epäonnistunut lippu-uudistus eivät ole estäneet valtio-omisteista yhtiötä luomasta johdolle pikavaurastumisen mahdollistavaa bonuspalkkio-ohjelmaa.
Täysien bonusten saavuttamiseksi liikevoittoa on pyritty kasvattamaan mm. säästämällä, hintoja korottamalla ja alennuksia poistamalla. Nämä toimet ovat yhdessä ja erikseen joko luoneet tai pahentaneet yhtiön kaikkia ongelmia.”
Onneksi olkoon Mikael Aro!
Mainio palkinto, joskin kohdan ”alennuksia poistamalla” olisi voinut hygieniasyistä jättää perusteluista pois, ovathan matkailutoimittajat muiden toimittajien tavoin menettäneet pressialennuksensa.
Bonusjärjestelmän perimmäinen syyllinen ovat poliitikot, jotka hyväksyvät valtionyhtiöön tällaisen mekanismin. Omistajaohjausministeri Hautala on luvannut ottaa palkitsemisjärjestelmät ”tarkasteluun”, mutta näinköhän kuulemme asiasta enää mitään.
Kukahan tällaiset valtionyhtiöiden bonusjärjestelmät suunnittelee? Jotenkin luulen, että poliitikoilla eivät rahkeet riitä eikä varmaan valtioneuvoston omistajaohjausyksikölläkään. En yllättyisi jos valmistelu tapahtuisi yhtiöissä sisäisesti, toimivan johdon alaisuudessa, ja asiat sitten vietäisiin vain yhtiön hallitukseen päätettäväksi. Näin kai pörssiyhtiöissäkin, eihän sielläkään ole omistajalla mitään erillistä täysin yhtiön ulkopuolista työrukkasta laatimaan palkkio-ohjelmien sääntöjä. Käytännössä useimmiten palkkio-ohjelmissa taidetaan käyttää ulkopuolisia konsultteja, ilmeisesti investointipankkeja, ja kaikki tapahtuu yhtiön hallituksen siunauksella mutta toki myös toimivan johdon vahvalla myötävaikutuksella ja yhtiön organisaatioon raportoiden. Jolloin toimivalla johdolla lienee käytännössä mahdollisuus vaikuttaa ohjelman sisältöön siitä huolimatta että lopullisen päätöksen tekee ja muodollisen vastuun kantaa hallitus.
Tämähän alkaa saada mielenkiintoisia piirteitä. Mutta missä niitä paljastavia dokumentteja on? Onko näiden turvallisuusseikkojen myötä menty maanrakoon?