VRLeaks

VR:n salaisuuksien julkinen vuotosivusto

Kuukausittaiset arkistot: Touko 2014

Vilhonkadun oligarkit – omistaja hyväksyy VR:n toiminnan

UUTINEN

DESTIA MYYTIIN, VR TRACKIA EI MYYDÄ HENKILÖKOHTAISTEN ETUJEN VUOKSI

STT kertoi eilisessä uutisessaan valtion luopuvan tie- ja radanrakennukseen erikoistuneen Destia Oy:n myynnistä Ahlström Capital Oy:lle 148 miljoonan euron hintaan. Destia Oy:n tytäryhtiö, Destia Rail Oy, on kilpaillut VR-Yhtymä Oy:n tytäryhtiön, VR Trackin kanssa rautateiden kunnossapitourakoista vuosikaudet. Molemmat yhtiöt ovat valtion kokonaan omistamia yrityksiä, joiden suurimpana yksittäisenä asiakkaana on Suomen valtio.

Merkittävin ero VR Trackin ja Destian välillä on se, että Destia kilpailee aidosti vapailla markkinoilla, VR Track ei. VR Trackin ja Destian yhteenlaskettu markkinaosuus raideliikenteen kunnossapidosta oli lähes sata prosenttia. On mahdollista, että VR-Yhtymä Oy on ristisubventoinut VR Track Oy:tä, vaikka se ei lain mukaan pitäisi olla mahdollista. VR-Yhtymän ylivoimaisesti suurimmat asiakkaat ovat Helsingin seudun liikenne (HSL) ja Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) henkilöjunaliikenteen ostojen osalta. Samalla niin Destian kuin VR Trackinkin suurin asiakas on Liikennevirasto.

VR Trackin tilinpäätöksestä selviää, että satunnaiseriin on kirjattu tappiota 52,45 miljoonaa euroa vuosina 2008–2010. Tämä tarkoittaa käytännössä konserniavustusta, joka on sittemmin kirjattu emoyhtiön tulokseen ja josta on maksettu yhtiön toimivalle johdolle miljoonien eurojen kannustimet. Yhtä lailla VR-Yhtymä Oy on antanut konserniavustusta VR Trackille, jotta VR Track voittaisi tarjouskilpailuita toista valtionyhtiötä, Destia Railia vastaan. Tämä kissa-hiiri-leikki maksaa veronmaksajille varovasti arvioiden yli 10 miljoonaa euroa vuosittain. Kuvion juoni on se, että VR:n toimiva johto voi varmistaa itselleen tavalla tai toisella kannustinjärjestelmien laukeamiset. Järjestelmä on kuitenkin tehty niin tukevaksi ja läpinäkymättömäksi, ettei valtio-omistaja voi mitenkään nähdä kulissien taakse, saati että omistaja voisi hahmottaa asian kokonaiskuvaa.

VILHONKADUN OLIGARKIT

VR-Yhtymä Oy:n kannalta ei ole merkitystä sillä, mistä kassavirta koostuu. Mikäli sitä ei tule riittävästi tavara- tai henkilöliikennepuolelta, rahaa voidaan pyytää lisää HSL:ltä tai LVM:ltä. Tilaajaorganisaatioilla on kaksi vaihtoehtoa: joko olla maksamatta tai maksaa. Mikäli HSL tai LVM eivät maksa VR:n vaatimaa rahaa, VR voi lopettaa liikennöinnin milloin tahansa, sillä yhtiöllä on monopoli henkilöjunaliikenteessä, kuten myös käytännössä tavaraliikenteessäkin.

Miten HSL, LVM, Destia ja VR Track sitten liittyvät toisiinsa? VRLeaks kirjoitti tässä jutussa aiemmin radanrakennusalan duopolista ja mahdollisesta kartellista. On päivänselvää, että VR käyttää määräävää markkina-asemaansa hyväksi, jos ja kun sellaiseen on luotu puitteet. Valtio-omistajan valvonta on täysin mitätöntä näiden kahden yhtiön välillä. Tämä vääristää kilpailua, mutta mahdollistaa jättibonusten maksamisen VR:n toimivalle johdolle, Vilhonkadun oligarkeille.

MAHDOLLINEN LAITON RISTISUBVENTIO

Valtio-omistaja ei voi myöskään tietää sitä, kuinka paljon Pohjolan Liikenne Oy Ab:lle (VR:n 100 %:sti omistama tytäryhtiö) on subventoitu tukea VR-Yhtymä Oy:n saamasta HSL:n ja LVM:n ostoliikennekassavirrasta, eikä sitä, kuinka paljon Transpoint International Oy on saanut konserniavustusta VR-Yhtymä Oy:stä. Nämä kaikki ristisubventiot ovat yksiselitteisesti laittomia.

Destia Rail Oy on tuottanut kumulatiivista tappiota viiden viimeisen tilikauden aikana noin 900.000 euroa.

Tässä VR Trackin tilinpäätös vuodelta 2013 (julkaisulupa Suomen Asiakastieto Oy:ltä):
VR Track -tilinpäätös 2013

VRLeaks

Professori Seppo Ikäheimo: VR:n kannustimien perusteena palvelutasomittarit

UUTINEN

Yrityksen hallinnoinnin professori Seppo Ikäheimo Aalto Yliopistosta kertoo VRLeaksille, ettei VR:n toimivan johdon kannustimien perusteina todennäköisesti ole pääasiallisesti VR:n tulos, vaan ennen kaikkea VR:n palvelutaso. Ikäheimo jatkaa ”suomalaisten yhtiöiden avoimuus ja läpinäkyvyys kannustinjärjestelmissä on korkeaa eurooppalaista tasoa, vaikka yhtiöt eivät kovin avoimesti kannustinjärjestelmien perusteista kerrokaan”.

VR:n eilinen yhtiökokous päätti, että VR jakaa valtio-omistajalleen osinkoa 30 miljoonaa euroa, vaikka VR:n hallitus aiemmin esittikin, ettei osinkoa jaeta. On tavanomaista, että yhtiökokous muuttaa hallituksen esityksiä. VRLeaks ei kuitenkaan löytänyt yhtiöitä, joiden yhtiökokous olisi päättänyt kasvattaa osinkoesitystä. Sen sijaan tavanomaista on se, että yhtiökokous pienentää hallituksen osingonjakoesitystä.

Ikäheimon mielestä VR:n tavoite ei ole välttämättä tehdä voittoa, vaan täyttää sille asetetut palvelutasovelvoitteet, joiden perusteella toimivalla johdolle voidaan maksaa kannustimia. Hän ei myöskään pidä poikkeuksellisena sitä, että VR:n toinen kahdesta suurimmasta asiakkaasta on sen omistaja ja, että VR:n toimiessa monopolissa se maksaa kannustimia.

VALTIO SAATTOI TARVITA VR:STÄ RAHAA

VR ei ole maksanut valtio-omistajalleen osinkoa tätä ennen kertaakaan sitten tilikauden 2007 tuloksen. Samalla VR:n omavaraisuusaste on ylivoimaisesti korkein, mitä tulee kaikkiin eurooppalaisiin rautatieyhtiöihin. Omavaraisuusasteen erittäin korkea taso tarkoittaa käytännössä sitä, ettei yhtiön oma vapaa pääoma tuota omistajalle mitään, vaan se sen sijaan maksaa valtiolle.

Seppo Ikäheimon mukaan valtio saattoi tarvita tällä päätöksellä VR:stä rahaa taantuman ja valtiontalouden alijäämän vuoksi.

Suomen PT-konsernin jakauduttua Suomen Posti Oy:ksi (sittemmin Oyj:ksi) ja Sonera Oy:ksi kesällä 1998, Sonerasta irroitettiin miljardi markkaa ylimääräistä osinkoa, jotta yhtiö olisi kiinnostanut enemmän institutionaalisia sijoittajia yhtiön listauduttua Helsingin pörssiin loppuvuodesta 1998. VR:n kohdalla tällainen vastaavanlainen pääomarakenteen keventäminen ei koskaan ole ollut mahdollista.

Suomen Posti Oy:stä tehtiin Suomen Posti Oyj siksi, että rahoituksen saaminen pääomamarkkinoilta oli helpompaa kuin sellaisen osakeyhtiön, joka ei ole julkinen. Kaikki pörssiyhtiöt ovat yhtiömuodoltaan Oyj:tä, mutta kaikki Oyj:t eivät ole pörssiyhtiöitä, kuten on asianlaita esimerkiksi Itellassa ja Kotipizzassa.

PROFESSORI LEPPINIEMI HÄMMÄSTELEE VR:N KANNUSTINJÄRJESTELMÄÄ

Aalto Yliopiston professori Jarmo Leppiniemi kertoo VRLeaksin haastattelussa, että omistajan tulisi olla kiinnostunut siitä, tuottaako omistettu yhtiö tarpeeksi ja jos ei, niin miksi se ei tuota? Leppiniemi puuttuu lisäksi VR:n kannustinjärjestelmiin: ”jos johtoa palkitaan, kyllä omistajankin silloin pitäisi saada jotain.”

Valtio-omistaja ei voi tälle asialle kuitenkaan mitään. VRLeaksin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan VR:n ylipääomitus maksaa yhteiskunnalle vuositasolla kymmeniä miljoonia euroja. Ylipääomituksesta johtuva vaihtoehtoistuotto jää näin ollen saamatta.

VRLeaks

Mikä VR:ssä meni pieleen? – Ei välttämättä mikään

NÄKÖKULMA

Mikko Nyman

Mikko Nyman, VRLeaksin päätoimittaja

Tämä on usein esitetty kysymys. Mikä meni pieleen? Miten tähän voi vastata? Ei, syynä eivät ole yksittäisten junien täsmällisyysongelmat, eivät vähä- tai runsaslumiset talvet tai toisinaan lakkoileva henkilökunta. Vastaus ja syy-seuraussuhde ovat paljon tätä monimutkaisempia.

On syytä ymmärtää muutamia asioita, jotka liittyvät VR:ään. VR -aiemmalta nimeltään Valtion Rautatiet- on ollut vuodesta 1862 osa suomalaista yhteiskuntaa. Valtion Rautatiet yhtiöitettiin 1.7.1995 osakeyhtiöksi, jolloin VR:n tuli toimia omillaan, eikä se saanut enää rahoitusta toimintaansa suoraan valtion budjetista.

Osakeyhtiölaissa sanotaan yksiselitteisesti ”Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.” VR:n yhtiöjärjestyksessä ei määrätä toisin, joten VR:n tärkein tavoite on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, eli tässä tapauksessa Suomen valtiolle. VR ei kuitenkaan ole maksanut tuloksestaan euroakaan osinkoa sitten tilikauden 2007 tuloksen, joka on paitsi ristiriidassa osakeyhtiölain, myös omistajan intressien kanssa. Sen sijaan samaan aikaan yhtiön toimivalle johdolle on maksettu miljoonia euroja kannustimia. Kannustinjärjestelmissä ei yleisesti ole mitään pahaa tai väärää, mikäli kannustimien määräytymisperusteet ovat yleisesti hyväksyttyjä. VR:n tapauksessa tilanne on toinen: VR:n ylivoimaisesti suurimmat asiakkaat ovat valtio liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) ominaisuudessa ja Helsingin seudun liikenne –kuntayhtymä (HSL). Näiden yhteenlasketut junaliikenneostot vuositasolla ovat 100 miljoonan euron luokkaa.

Kuten mainittua, VR ei ole maksanut valtio-omistajalleen osinkoa vuosikausiin, mutta samalla se on maksanut miljoonia euroja kannustimia henkilöstölle, asiantuntijoille ja yhtiön toimivalle johdolle. VR:n vuoden 2013 vuosiraportin mukaan toimitusjohtajalle ja muille johtajatasoille (L1-L3-tasot) maksettavat kannustimet voivat olla jopa puolet vuosipalkasta.

Erikoisen asiasta tekee se, että VR-Yhtymä Oy toimii henkilöliikenteessä monopolissa ja käytännössä myös tavaraliikenteessä. Suomessa ei ole ainuttakaan VR:n kaltaista monopoliyhtiötä, jossa toimivalle johdolle maksettaisi kannustimia samaan aikaan, kun sen suurin asiakas on sen omistaja. Tästä huolimatta omistaja ei saa sentinkään tuottoa omistamastaan yhtiöstä. Onko tämä VR:n syy? Ei ole.

Mikä on ongelman perimmäinen syy?

Tapaus Heidi Hautala vuoden 2013 syksynä osoittaa sen, ettei suomalaisissa valtionyhtiöissä voida käyttää omistajan valtaa tai harjoittaa omistettuihin yhtiöihin omistajaohjausta siinä pelossa, että omistajaohjauksesta vastaava ministeri joutuisi pahimmassa tilanteessa jopa jättämään tehtävänsä, kuten Heidi Hautalalle tapahtui hänen harjoitettuaan omistajaohjausta Arctia Shipping Oy:öön liittyvissä jäänmurtajien vuokrauksissa. Kun omistajaohjausta ei voida harjoittaa, se johtaa siihen, että valtion kokonaan omistamat yhtiöt seilaavat vailla isäntää ja ne voivat tehdä käytännössä mitä tahansa ilman, että kukaan voi tai uskaltaa puuttua asiaan. Listatuissa yhtiöissä, tai yhtiöissä, joissa valtio ei ole niiden ainoa omistaja, tilanne on toinen. Näissä yhtiöissä myös muilla sijoittajilla on omat tuotto-odotukset ja näin ollen yhtiöiden toimivan johdon on kuunneltava omistajiensa ääntä. On syytä muistaa, että yhtiöiden toimiva johto nauttii omistajansa tai omistajiensa luottamusta, ei toisin päin.

Omistajaohjauksen täydellinen puuttuminen mahdollistaa yhtiön toimivalle johdolle tekemisen vapauden, mikä esimerkiksi Finnairissa, VR:ssä ja Itellassa on johtanut tuhansien ihmisten irtisanomisiin viime kädessä siksi, kun omistajaohjauksen puute mahdollistaa esimerkiksi jättimäiset kannustinjärjestelmät toimivalle johdolle. Kannustinjärjestelmät VR:ssä perustuvat ensisijaisesti liikevoittoon, kuten VR:n vuosiraportissa sanotaan. Jotta maksimaaliseen voittoon päästään, on kuluja pienennettävä jatkuvasti. Vaikka liikevaihto euromääräisesti laskisikin, voi liikevoitto kasvaa tästä huolimatta. Kannustinjärjestelmien mittarina oleva liikevoitto johtaa vääjäämättä siihen, että henkilökohtaisen taloudellisen edun tavoittelu menee lopulta kaiken muun edelle. Onko tässä jotain pahaa? Ei ole. Onko rakenteissa jotain ongelmaa? On yksiselitteisesti.

Jotta keskustelu ei menisi VR:n kohdalla kirjaimellisesti sivuraiteille, on tärkeää muistaa se, että yhtiön toimiva johto ei ole tätä järjestelmää rakentanut. Sen sijaan yhtiön toimiva johto hyödyntää mahdollisuutta maksimoida itselle kumuloituvat taloudelliset edut. VR:n kannustinjärjestelmä ei siten ole yksittäisen johtajan luovan työn tulos. Sen sijaan tämä kaiken maalaisjärjen vastainen kannustinjärjestelmä johtuu valtio-omistajan ponnettomasta halusta ja intresseistä omistamissaan yhtiöissä. Tämä kaikki maksaa yhteiskunnalle –eli meille veronmaksajille- valtavia euromääräisiä summia.

Mitä ongelmalle sitten pitäisi tehdä?

Aivan ensimmäisenä valtion omistajaohjauksesta vastaavan ministerin tulisi ymmärtää nämä rakenteelliset ongelmat. Vika tai syy ei ole omistajaohjauksesta vastaavassa ministerissä, ei yksittäisissä virkamiehissä, eikä kenessäkään muussakaan yksittäisessä henkilössä. Sen sijaan valtioneuvoston kanslian (VNK) omistajaohjauksen alla olevat yhtiöt ovat vailla omistajan kontrollia. Omistajaohjaus ei tarkoita sitä, että VNK:n yksittäinen virkamies osallistuu kerran vuodessa VR:n yhtiökokoukseen ja kirjoittaa nimensä yhtiökokouspöytäkirjaan. Omistajaohjaus tarkoittaa, tai ainakin sen tulisi tarkoittaa sitä, että valtio-omistaja osallistuisi aktiivisesti yhtiön kehittämiseen pitkällä tähtäimellä. Tällä hetkellä VNK:n alla olevia valtionyhtiöitä ei omistajaohjata käytännössä lainkaan.

Pelisäännöt vai joukkue uusiksi?

Jos ja kun huomaamme toisinaan yhteiskunnan rakenteissa epäkohtia, auttaako siihen enemmän yksittäisen ihmisen erottaminen vai kenties itse ongelmaan puuttumisen? Tämä on yksi olennaisimmista kysymyksistä, mihin ei ole joko haluttu tai voitu puuttua valtionyhtiöiden omistajaohjauksessa. Ongelmana ei ole yksittäinen henkilö, vaan ennen kaikkea rakenteellinen ongelma valtion omistajuudessa. Onko valtio liian byrokraattinen tai kankea omistajaksi yhtiöihin? Solidiumin perustaminen oli hyvä alku läpinäkyvyyden ja byrokratian keventämisen osalta listatuissa valtionyhtiöissä, mutta se ei silti ratkaissut sitä perimmäistä ongelmaa ja kysymystä – miksi valtion pitää omistaa yhtiöitä ja olla mukana (osittain) vapaasti kilpailluilla markkinoilla, mikäli yritys ei ole strategisesti merkittävä yhtiö?

Yhtä kaikki. Valtion pitäisi olla kiinnostunut omistamistaan yhtiöistä ja asioista, mitä yhtiöissä tapahtuu. Tämä on meidän kaikkien veronmaksajien etu, myös sinun.