NÄKÖKULMA
Mikko Nyman, VRLeaksin päätoimittaja
—
Tämä on usein esitetty kysymys. Mikä meni pieleen? Miten tähän voi vastata? Ei, syynä eivät ole yksittäisten junien täsmällisyysongelmat, eivät vähä- tai runsaslumiset talvet tai toisinaan lakkoileva henkilökunta. Vastaus ja syy-seuraussuhde ovat paljon tätä monimutkaisempia.
On syytä ymmärtää muutamia asioita, jotka liittyvät VR:ään. VR -aiemmalta nimeltään Valtion Rautatiet- on ollut vuodesta 1862 osa suomalaista yhteiskuntaa. Valtion Rautatiet yhtiöitettiin 1.7.1995 osakeyhtiöksi, jolloin VR:n tuli toimia omillaan, eikä se saanut enää rahoitusta toimintaansa suoraan valtion budjetista.
Osakeyhtiölaissa sanotaan yksiselitteisesti ”Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.” VR:n yhtiöjärjestyksessä ei määrätä toisin, joten VR:n tärkein tavoite on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, eli tässä tapauksessa Suomen valtiolle. VR ei kuitenkaan ole maksanut tuloksestaan euroakaan osinkoa sitten tilikauden 2007 tuloksen, joka on paitsi ristiriidassa osakeyhtiölain, myös omistajan intressien kanssa. Sen sijaan samaan aikaan yhtiön toimivalle johdolle on maksettu miljoonia euroja kannustimia. Kannustinjärjestelmissä ei yleisesti ole mitään pahaa tai väärää, mikäli kannustimien määräytymisperusteet ovat yleisesti hyväksyttyjä. VR:n tapauksessa tilanne on toinen: VR:n ylivoimaisesti suurimmat asiakkaat ovat valtio liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) ominaisuudessa ja Helsingin seudun liikenne –kuntayhtymä (HSL). Näiden yhteenlasketut junaliikenneostot vuositasolla ovat 100 miljoonan euron luokkaa.
Kuten mainittua, VR ei ole maksanut valtio-omistajalleen osinkoa vuosikausiin, mutta samalla se on maksanut miljoonia euroja kannustimia henkilöstölle, asiantuntijoille ja yhtiön toimivalle johdolle. VR:n vuoden 2013 vuosiraportin mukaan toimitusjohtajalle ja muille johtajatasoille (L1-L3-tasot) maksettavat kannustimet voivat olla jopa puolet vuosipalkasta.
Erikoisen asiasta tekee se, että VR-Yhtymä Oy toimii henkilöliikenteessä monopolissa ja käytännössä myös tavaraliikenteessä. Suomessa ei ole ainuttakaan VR:n kaltaista monopoliyhtiötä, jossa toimivalle johdolle maksettaisi kannustimia samaan aikaan, kun sen suurin asiakas on sen omistaja. Tästä huolimatta omistaja ei saa sentinkään tuottoa omistamastaan yhtiöstä. Onko tämä VR:n syy? Ei ole.
Mikä on ongelman perimmäinen syy?
Tapaus Heidi Hautala vuoden 2013 syksynä osoittaa sen, ettei suomalaisissa valtionyhtiöissä voida käyttää omistajan valtaa tai harjoittaa omistettuihin yhtiöihin omistajaohjausta siinä pelossa, että omistajaohjauksesta vastaava ministeri joutuisi pahimmassa tilanteessa jopa jättämään tehtävänsä, kuten Heidi Hautalalle tapahtui hänen harjoitettuaan omistajaohjausta Arctia Shipping Oy:öön liittyvissä jäänmurtajien vuokrauksissa. Kun omistajaohjausta ei voida harjoittaa, se johtaa siihen, että valtion kokonaan omistamat yhtiöt seilaavat vailla isäntää ja ne voivat tehdä käytännössä mitä tahansa ilman, että kukaan voi tai uskaltaa puuttua asiaan. Listatuissa yhtiöissä, tai yhtiöissä, joissa valtio ei ole niiden ainoa omistaja, tilanne on toinen. Näissä yhtiöissä myös muilla sijoittajilla on omat tuotto-odotukset ja näin ollen yhtiöiden toimivan johdon on kuunneltava omistajiensa ääntä. On syytä muistaa, että yhtiöiden toimiva johto nauttii omistajansa tai omistajiensa luottamusta, ei toisin päin.
Omistajaohjauksen täydellinen puuttuminen mahdollistaa yhtiön toimivalle johdolle tekemisen vapauden, mikä esimerkiksi Finnairissa, VR:ssä ja Itellassa on johtanut tuhansien ihmisten irtisanomisiin viime kädessä siksi, kun omistajaohjauksen puute mahdollistaa esimerkiksi jättimäiset kannustinjärjestelmät toimivalle johdolle. Kannustinjärjestelmät VR:ssä perustuvat ensisijaisesti liikevoittoon, kuten VR:n vuosiraportissa sanotaan. Jotta maksimaaliseen voittoon päästään, on kuluja pienennettävä jatkuvasti. Vaikka liikevaihto euromääräisesti laskisikin, voi liikevoitto kasvaa tästä huolimatta. Kannustinjärjestelmien mittarina oleva liikevoitto johtaa vääjäämättä siihen, että henkilökohtaisen taloudellisen edun tavoittelu menee lopulta kaiken muun edelle. Onko tässä jotain pahaa? Ei ole. Onko rakenteissa jotain ongelmaa? On yksiselitteisesti.
Jotta keskustelu ei menisi VR:n kohdalla kirjaimellisesti sivuraiteille, on tärkeää muistaa se, että yhtiön toimiva johto ei ole tätä järjestelmää rakentanut. Sen sijaan yhtiön toimiva johto hyödyntää mahdollisuutta maksimoida itselle kumuloituvat taloudelliset edut. VR:n kannustinjärjestelmä ei siten ole yksittäisen johtajan luovan työn tulos. Sen sijaan tämä kaiken maalaisjärjen vastainen kannustinjärjestelmä johtuu valtio-omistajan ponnettomasta halusta ja intresseistä omistamissaan yhtiöissä. Tämä kaikki maksaa yhteiskunnalle –eli meille veronmaksajille- valtavia euromääräisiä summia.
Mitä ongelmalle sitten pitäisi tehdä?
Aivan ensimmäisenä valtion omistajaohjauksesta vastaavan ministerin tulisi ymmärtää nämä rakenteelliset ongelmat. Vika tai syy ei ole omistajaohjauksesta vastaavassa ministerissä, ei yksittäisissä virkamiehissä, eikä kenessäkään muussakaan yksittäisessä henkilössä. Sen sijaan valtioneuvoston kanslian (VNK) omistajaohjauksen alla olevat yhtiöt ovat vailla omistajan kontrollia. Omistajaohjaus ei tarkoita sitä, että VNK:n yksittäinen virkamies osallistuu kerran vuodessa VR:n yhtiökokoukseen ja kirjoittaa nimensä yhtiökokouspöytäkirjaan. Omistajaohjaus tarkoittaa, tai ainakin sen tulisi tarkoittaa sitä, että valtio-omistaja osallistuisi aktiivisesti yhtiön kehittämiseen pitkällä tähtäimellä. Tällä hetkellä VNK:n alla olevia valtionyhtiöitä ei omistajaohjata käytännössä lainkaan.
Pelisäännöt vai joukkue uusiksi?
Jos ja kun huomaamme toisinaan yhteiskunnan rakenteissa epäkohtia, auttaako siihen enemmän yksittäisen ihmisen erottaminen vai kenties itse ongelmaan puuttumisen? Tämä on yksi olennaisimmista kysymyksistä, mihin ei ole joko haluttu tai voitu puuttua valtionyhtiöiden omistajaohjauksessa. Ongelmana ei ole yksittäinen henkilö, vaan ennen kaikkea rakenteellinen ongelma valtion omistajuudessa. Onko valtio liian byrokraattinen tai kankea omistajaksi yhtiöihin? Solidiumin perustaminen oli hyvä alku läpinäkyvyyden ja byrokratian keventämisen osalta listatuissa valtionyhtiöissä, mutta se ei silti ratkaissut sitä perimmäistä ongelmaa ja kysymystä – miksi valtion pitää omistaa yhtiöitä ja olla mukana (osittain) vapaasti kilpailluilla markkinoilla, mikäli yritys ei ole strategisesti merkittävä yhtiö?
Yhtä kaikki. Valtion pitäisi olla kiinnostunut omistamistaan yhtiöistä ja asioista, mitä yhtiöissä tapahtuu. Tämä on meidän kaikkien veronmaksajien etu, myös sinun.
—
VRLeaks 
Tässä jää nyt kertomatta pari asiaa. Ensinnäkin omistajaohjaus perustuu valtioneuvoston periaatepäätökseen, jonka ensimmäinen versio on 90-luvun alusta. Siinä selitetään rautalangasta vääntäen omistajaohjauksen periaatteet joita yksittäinen ministeri, virkamiehestä puhumattakaan, ei voi noin vain heittää romukoppaan.
Toiseksi jää kertomatta, ettei Heidi Hautala saanut kenkää harjoitettavan omistajaohjausta. Hän sai kenkää siksi, että valehteli julkisesti ja valehteli pääministerille,
Kolmanneksi jää kertomatta se, että osakeyhtiölaki säätää yksityiskohtaisesti sen miten osakeyhtiötä hallinnoidaan. Osakeyhtiölle on hallitus, jonka jäsenet ovat tehtävässään henkilökohtaisella vastuulla. Yksittäinen hallituksen jäsen ei siis edusta ketään eikä toimi kenenkään äänitorvena. Yksittäinen hallituksen jäsen ei myöskään saa kertoa yhtiön asioista ulkopuolisille, eikä etenkään osakkeenomistajille (kts. Osakeyhtiölain yhdenvertaisuusperiaate).
Kun puhutaan että omistajaohjauksessa on ongelmia, lähes poikkeuksetta puhuja ei ymmärrä mikä osakeyhtiö on. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä puolestaan sitoudutaan myös hyvään hallintokäytäntöön. Se että yksittäisen omistajan edustaja esittäisi yhtiölle vaatimuksia ohi yhtiökokouksen ja hallituksen on vastoin paitsi osakeyhtiölain henkeä, myös vastoin corporate governance – periaatteita ja vastoin valtioneuvoston omistajaohjauksen periaatepäätöstä.
Hautala ei saanut kenkää, vaan erosi. Syy oli sinänsä mainitsemasi suuntainen, eli hän kertoi tapahtumien järjestyksen ensin väärin ja korjasi lausuntoaan väärään muistikuvaan vedoten jälkikäteen. Eron taustalla vaikutti tuoreessa muistissa ollut oviremonttikohu, ja sen taustalla taas Hautalan korkea profiili muita arvostelevana oikeudenmukaisuuden ja läpinäkyvyyden peräänkuuluttajana. Varsinaisessa asiassahan, eli Arctia Shippingin omistajaohjauksessa, Hautala ei ollut toiminut väärin, kuten oikeuskanslerikin päätöksessään sittemmin totesi.
Mainitsemasi kohta osakeyhtiölain yhdenvertaisuusperiaatteesta ei ole relevantti VR:n omistajaohjauksesta puhuttaessa, sillä yhtiö on kokonaan valtion omistuksessa ja toimii lisäksi henkilöliikenteessä monopoliasemassa. Se on sitten eri asia, että valtion pitäisi paremmin huolehtia siitä, keitä nimitetään hallitukseen ja että nämä ovat tietoisia omistajan tahdosta. Omistajan ja hallituksen välillä pitäisikin olla hyvä ja aktiivinen yhteys, jonka perusteella hallitus linjaa ja ohjeistaa toimivaa johtoa.
VRLeaks kyseenalaistaa varsin hyvin perustein kannustinjärjestelmän olemassaolon.
”Listatuissa yhtiöissä, tai yhtiöissä, joissa valtio ei ole niiden ainoa omistaja” ja ”mikä esimerkiksi Finnairissa, VR:ssä ja Itellassa”. Eikös tuossa ole ristiriita, Finnairhan on listattu yhtiö?
Se nyt vain on niin,että mustasta ei saa valkoista pesemälläkään, eikä näitä bonuksia voi todellakaan puoltaa menemällä osakeyhtiölain taakse.Hyväksyntä tulee korkeintaan näiltä bonuksen saajilta.Valtion yhtiöiden valvonnassa on jotain mennyt todella pahasti pieleen.Pahimmat esimerkit ylisuurista bonuksista ja johtajien eduista löytyy tänä päivänä juuri näiden yhtiöiden parista.Aivan naurettavaa,kun kyse on vielä monopoliyhtiöstä,kuten tämä paljon puhuttu VR.Samaan aikaan työntekijöiden arvostus ja heistä ja heidän työpaikoistaan huolehtehtiminen on kääntynyt ala-arvoiselle tasolle.Työpaikoista luovutaan ilmoitusluontoisesti,töitä ulkoistetaan ulkoistamisen riemusta ja siirretään halvempien kulujen perässä vaikka Viroon.Samaan aikaan johtoporras nauttii ennennäkemöttömistä eduista!(sic)
Vaikka vaikuttaa siltä,että repeäminen tapahtui jo Häkämiehen aikaan,on nykyisten vallassa olevien poliitikkojen tehtävä osuutensa.Valtionyhtiöiden valvontaan on nopeasti luotava uudet työkalut.Hallintoneuvostojen poistaminen on näyttänyt nyt tuluksensa.Ei Valtionyhtiöt ole erillinen saareke
tässä yhteiskunnassa,että niissä voitaisiin toimia vastoin yleistä tendessiä.On outoa,miten päättäjämme voivat puhtain omintunnoin leikata lapsilisistä ja kouluruuastakin on jo ollut puhetta,kuitenkin sallivat nämä kohtuuttomat bonukset.Onneksi vaalit lähestyvät.
Samaa mieltä! Nämä kohtuuttomat bonukset sotivat kansalaisten moraalitajua ja oikeudenmukaisuusvaadetta vastaan. Ihmiset myös luottavat siihen, että päättäjät toimivat oikeudenmukaisesti, eivätkä salli yleistä moraalikäsitystä loukkaavia toimia. Nykymenon salliminen voi koitua tulevaisuudessa kohtalokkaaksi monellakin tavalla.
Yleensäkin tämä hajota ja halveksi -johtamistyyli eli ole tuloksia tuottava. Sillä pystytään kyllä hävittämään se mitä jotkut ovat hyvässä yhteistyössä aikoinaan rakentaneet, mutta eteenpäin sillä ei mennä eikä uutta kehitetä.
Kyllä huomaa, että vaalit ovat tulossa. Haukivuoren pysähdykset nostetaan kansanedustaja ”rinnakkaisrataverkko” Rajamäen (sd) toimesta uudelleen harkintaan ja VR maksaa kuin maksaakin osinkoa valtio-omistajalle ensimmäisen kerran vuosiin. Kyseessä on puhtaasti monopoliaseman pönkittäminen ja äänestäjien nuoleskelu – ja sitä kautta hyväksynnän hakeminen ansiosta paheksutulle VR:n monopolille. ”Kyllä me kansanedustajat huolehdimme kansan eduista”. Olisihan se demareiden, joiden puheenjohtajaksi valittiin kovan linja ay-aktiivi ja nykymenon betonointia kannattava, kannalta noloa jos kansa alkaisi ajatella jotenkin nurjasti VRn monopoliasemasta! Tuorein Veturimies -lehti http://www.digipaper.fi/vml/121832/ kirjoittaa usealla sivulla asiallisesti ottaen monopolin autuaaksi tekevästä voimasta meikäläisissä erikoisolosuhteissa.
VR:n aikaisempi nimi ei ollut Valtion Rautatiet vaan Valtionrautatiet